Joko pikkuhiljaa..?

Otsikko viittaa siihen hartaaseen toiveeseen, että koiramme pikku hiljaa oppisi sisäsiistiksi. Edistystä on toki tapahtunut jo huimasti ja Netta jaksaakin toisinaan pidätellä hätäänsä koko yön! Myös sanomalehtien määrää on vähentynyt ja niitä löytyy enää yhdestä paikasta, ja kohta ei enää siitäkään. Välillä se suhtautuu suorastaan omituisesti sanomalehdelle ilmestyneisiin lammikoihin. Laitoin pienen videopätkän siitä, miten se hankaa kuonoaan lehteen lammikon vieressä. Omituista.

 

Tänään ulkona tuli vastaan monta koirakaveria ja Netta pääsi vähän riehumaan erään lähistöllä asuvan bichon friseen kanssa. Molemmilla ressuilla oli kuranutut päällä, kun keli oli niin märkä. Tänään on myös tiedossa junamatka Jyväskylään, jossa innokkaat ihailijajoukot odottavat Nettaa!

Ne ovat poissa!

Ihanaa! Netan kaikki kulmahampaat ovat nyt poissa ja lähtivät vielä ihan itsekseen! Se on kuulemma havannalaisilla melko harvinaista, ja usein hampaita joudutaan poistattamaan eläinlääkärillä.

Netta sai meiltä paljon kehuja, onhan se sentään hyvä tyttö kun hampaatkin irtosivat itsekseen! Huonekaluja se onkin pureskellut oikein urakalla viime päivinä, mutta se annettakoon tästä hyvästä anteeksi! Muutama hammas löytyi lattialta muistoksi.

Netassa on tapahtunut muutakin kehitystä, kuin hampaiden irtoaminen. Viime aikoina ovikello ja käytävästä kuuluvat äänet ovat saaneet osakseen tarmokasta haukuntaa. Se taitaa tosin olla rotuominaisuus. Täytyy yrittää vähän siedättää Nettaa ääniin niin se huomaa, että aina ei tapahdu mitään ihmeellistä. Pieni haukku ei kyllä haittaa, mutta toivottavasti kaikki käytävästä kuuluvat äänet eivät ole Netan mielestä kommentoinnin arvoisia.

Pikkuisemme kasvaa niin nopeasti...

Pieniä kulmahampaita

Kurakelejä ja koirapuisto

Harmaa ja sumuinen sunnuntai kului mukavasti pitkällä koko perheen lenkillä Ahvenisjärven ympäri. Netan piilevät lintukoiran vaistot heräsivät ankkalammen luona, mutta taktiikka vain oli kovin onneton ja hauva niin pieni, että sorsilta olisi helposti saanut pöllytystä tosipaikan tullen... Ahvenisjärven vieressä sijaitsee Hervannan toinen koirapuisto, jossa ei saapuessamme sattunut olemaan yhtään koiraa. Oli silti mukava päästää Netta juoksentelemaan vapaana, siihen kun on täällä niin harvoin tilaisuus. Harjoittelimme vähän luoksetuloa ja se onnistuikin mainiosti! Netta ehkä tiesi, että emännällä oli makupaloja taskussaan... Monesti koirapuistossa on niin isoja koiria, ettei sekaan oikein uskalla mennä, mutta on hyvä tietää, että siellä on joskus myös hiljaista. Kaikkein kivointahan kyllä olisi, jos Netta pääsisi siellä leikkimään oikein kunnolla jonkun ikäisensä ja kokoisensa koiran kanssa. Ehkä sellainenkin joskus onnistuu.

Keli oli aika kostea ja maa märkä, joten havannalaisemme pumpuliset karvatassut imivät itseensä aimo annoksen hiekkaa, kuraa ja neulasia. Punainen villanuttu kuitenkin vähän suojasi mahanaluskarvoja. Ensi kerralla täytyy kokeilla oikein kunnon kurapukua!

  

Kotona Nettaa odotti tassujen pesu.

Hampaita!

Netta parvekkeella

Tänään huomasimme, että Netan yläleuassa näkyy jo uudet kulmahampaat ja alakulmahampaat heiluvat! Nyt sitten vaan jännitetään irtoavatko ne itsestään vai täytyykö mennä eläinlääkärille. Pikku hampaita ei vielä ole löytynyt lattioilta pyörimästä, tai sitten emme ole vain huomanneet. Purulelut ja huonekalut ovat kyllä maistuneet hauvalle kiitettävästi viime aikoina. Kovin pahoja tuhoja ei vielä tosin ole tapahtunut, nettijohto, sängynkulma ja muutamat kengät ovat kylläkin saaneet kyytiä. Ja paperinenäliinat. Ne ovat Netan mielestä aivan vastustamattoman ihania tuhottavia ! Näyttäisi myös, että Netalla on kuusi etuhammasta niin ylhäällä kuin alhaallakin, vaikka maitohampaita oli ylhäällä vain neljä. Ei sillä käytännön kannalta taida olla merkitystä, mutta onpahan nyt viimeisen päälle täydellinen pikku hava!

Netan pentunappulat ovat päivittäneet sisältöään ja maissin tilalle on tullut kuulemma riisi. Maussa ei ilmeisesti ollut suurempia muutoksia, sillä nekin menivät kun tarpeeksi nälkä oli. Tässä vielä aivan tuoreita kuvia Nöppösestä:

Jarkko antoi sen syödä orvokkia, hyi hyi!

Valopallot kiinnostaa, kaikki kiinnostaa

Nappinenä

Jarkko ei niin välittänyt, onko Netta pahanteossa vai ei, kunhan sai kuvia!

Happy Havanese..!

Perheeseemme tuli kesällä havannankoiran pentu Netta, jonka touhut ja toilailut kiinnostavat sukulaisia (ja ystäviä) vähintäänkin yhtä paljon kuin perheemme ihmisjäsenten kuulumiset. Blogiin pyrin päivittämään uusia kuvia Netasta ja kertoa, mitä se milloinkin on iloksemme keksinyt. Juuri nyt se silppusi monistettani, kun menin katsomaan mikä siellä rapisee.

Netta-Nöppönen kesäkuumalla

Netta on kauan haaveissani ollut koira, johon Jarkkokin lopulta suostui, kun lupasin ettei siitä koidu hänelle vaivaa. Joopa joo!  Rakas perheenjäsen siitä on kuitenkin tullut kaikille ja Netta on ottanut perheekseen muutkin kuin meidät "vanhempansa". 

Eilen vietettiin Netan 5kk-päiviä, eli kohta on edessä pentukarvan vaihto sekä jännitys kulmahampaiden irtoamisesta. Murrosikäkin taitaa uhkaavasti lähestyä esikoistamme, joten juttua luultavasti riittää!


Blogi on omistettu erityisesti Netan Eeva-mummille, joka on ollut koirahössötyksessä vähintäänkin yhtä antaumuksella mukana kuin minä! 


Eipä me pienet koiranpennut muuta kuin leikkiä lyömme.
Hau hau hau, vou vou vou, siinä on meidän työmme..